Jorinoita

Maanantai-aamu,peti paasti mut niin vaikeasti irti lampimasta syleilystaan. Virkistavan suihkun ja aamukahvin jalkeen aloin pikkuhiljaa herailemaan. Automatka kului jonossa hiljaisesti ajelemalla,joku silta oli auki ja jono tykkaa silloin suurenemaan.Mutta vasta kun tyopaikalla join sen toisen kahvin silmat pysyivat jo jotakuinkin auki.
Tanaan toissa kaytiin ruokatauolla virkistavalla lenkilla.(tai pienella kavelylla merenrannalla). Tuo ruokatauon kavely on taalla aika yleista.Siella taalla nakee pukuihmisia ja ihan tavallisestikkin pukeutuneita kavelemassa puolenpaivan aikoihin.

hyva idea,koska se virkistaa hetkessa ja antaa aivoille taukoa tietokoneen tuijottelusta.Toinen asia mika tuli mieleen ruokatauosta on se, etta taalla (yleistettyna) ei ruokatauolla lounaita syoda. Yleisinta on “cup a soup”keitto, ja voileipa (pahkinavoilla, suklaanonparelleilla tai ihan tavallisesti juuston kanssa). Onhan taalla mikrot ja muut, mutta tuntuisi oudolta alkaa lammittelemaan jotain mega-ateriaa kun muut napostelevat nonparelli-leipiansa J
Itse en ole viela pystynyt totuttamaan makunystyroitani tuohon nonparellileipaan(siis leivalle ensiksi voita ja sitten nonparelleja iso kasa). Jo ajatuskin tuntuu niin epasopivalta, etta taitaa siihen menna jokunen vuosi ennenkuin minua nakee nonparelleja muualle sirottelevan kuin kakkuihin ja mokkapaloihin…

Nytkun paasin vouhottamaan noista nonparelleista niin sanotaan jotain viela tuosta pahkinavoista. Ma en tieda onko se suomessa hirmu yleista(ainakaan mun suvussa+ystavapiirissa ei niinkaan)mutta taalla ihmiset kayttavat sita aika paljon. (itse en voi sietaa kyseista tahnaa vaikka suolapahkinoita voinkin kourakaupalla syoda). Onhan tietty suomessakin monia asioita joita ei hollantilaiset ymmarra…kuten….hmmm, vaikka MAMMI!

(sorkkeli,kun ei ollut ä&ö kirjaimia,en kirjottanut tätä juttua omalla suomi-näppäimistöllä)