Hollanti-mummoa

Pitkän poissaolon jälkeen aurinko paistoi koko viikonlopun! Oli iiiiihanaa!
Lauantai-iltana syötiin meillä sinisimpukoita 12kilon edestä :) ulkona paloi hirveästi kynttilöitä ja radiosta tuli joululauluja.
Iso osa poikaystävän sukua asuu samassa kyläsessä,joten parilla puhelinsoitolla saa kasattua mukavan porukan iltaa viettämään!

Sunnuntaina mentiin Amsterdamin sairaalaan poikaystävän mummoa katsomaan, joka kuukausi sitten pienen sydänkohtauksen johdosta joutui sairaalaan, jossa hänelle määrättiin pienimuotoinen leikkaus (ahtautuneita suonia suurennettiin tms.).
Pian leikkauksen jälkeen Mummo-rukan sydän petti kokonaan ja hänet kytkettiin teho-osastolla koneisiin ja letkuihin ja hänet pidettiin nukuksissa,jotta verenpaineet yms. eivät nousisi liikaa (tms.)
No eilen mentiin pienellä porukalla teho-osastolle mummoa katsomaan. Iso huone täynnä isoja koneita,satoja letkuja ja monitoreja, kaiken tämän keskellä makasi mummo tietämättömänä maailman menosta.
Itse en koskaan ole teho-osastolla käynnyt, enkä ole ketään nähnyt niin huonossa kunnossa, joten silmissä alkoi pimenemään ja tarrauduin poikaystävään, jotten olisi kaatunut lattialle.

Pidempää en halunnut huoneessa olla,koska kaikki oli jotenkin niin luonnotonta;mummon sydän nousi ja laski samaan tahtiin kun kone pumppasi, veri mummosta meni koneeseen joka puhdistuksen jälkeen palasi takaisin,mummon suuhun oli teipattu letku joka antoi happea jne.
Onneksi en koskaan halunnut lukea lääkäriksi,kun jo tämä kaikki oli liikaa.

Tänään kuultiin,että kaikkien ei hyvien ennustuksien yllätykseksi mummo avasi silmänsä ja näytti siltä, että oli jotakuinkin tietoinen ympärillään olevasta menosta! Tämä oli todella iloinen uutinen,koska lääkärit olivat suositelleet jo valmistautumaan päivään, jolloin mummon sydän ei enää löisi..

Kaikki kuihtuvat toiveet mummon paranemisesta saivat jostain ravinteita ja nyt varovaisesti uskallamme toivoa parempaa huomista hollanti-mummolle!